Näyttely avoinna:
tiistai 1.11. klo 14-19
keskiviikko 2.11. 13-22
Mulla on miljoonahko teosta jotka on jääneet kesken ja odottavat valmistumistaan. Ne lähinnä painostavat tuolta työhuoneen kaapista ja tietokoneesta. Kirjoituksia, leffoja, videoita, ideoita. Mietin, että miksi meillä on sellainen päämäärä kuin valmis. Sittenhän se teos ei enää elä. Ne on tosi tylsällä eläkkeellä. Miksi keskeneräistä ei saa näyttää? Toisaalta tehty teos elää toisissa kokijoissa. Ajatukset vaeltaa.
Ripustan mun keskeneräiset jotenkin ja oon paikalla tapaamassa ihmisiä, kertomassa mun elämästä, juomassa kahvia tai jotain ja kuuntelemassa. Kirjoittamassa. Elossa. Siinä saattaa tulla sellainen fiilis, että teen lisää johonki teokseen. Tai saan valmiiksi jonkun teoksen. Tai Asbestoksessa kävijä edistää mun kanssa yhdessä teosta fyysisesti. Se näytteilläolo (teokset itse, minä, kävijät) on kokonaisuus. Elävä teos, kollektiivinen performanssi. Erityisesti haluaisin puhua ihmisten kanssa Keskeneräisyydestä, mitä luojan kiitos ollaan kaikki kuolemaan asti - täällä me kekkuloidaan ja ollaan esillä, minä laitan taulutkin keskeneräisinä seinälle. Tämä on sellainen aika henkilökohtainen taideprojekti, joka koskettaa kaikkia, ei pelkkää teosta.
Ukrainaa muistaen, maailman outoa tilaa ja turvaa pohtien immersiivinen perfo "Turva/Safety". Jaan ilman puheita käyntikortteja joissa lukee Turva tai Safety. Olen jatkanut tätä vuodesta Tampereella 2015, kun pakolais- ja maahanmuuttopolitiikka oli ikävälläkin tavalla framilla.
Tuu mun kanssa.
-MEAS