13.-23.9. Ulla Kirsikka Nurminen: Viestejä – taidenäyttely ryijyistä ja muista teoksista

Ulla Kirsikka Nurminen: Viestejä –

taidenäyttely ryijyistä ja muista teoksista

13.9.-23.9.2026 Asbestos Art Space (Kristianinkatu 16, Helsinki)

Avajaiset su 13.9. klo 13-19

Avoinna ke-ma 13-19 (ti suljettu)

Ulla Kirsikka Nurminen (s. 1973) on helsinkiläissyntyinen muoti- ja designalan multimodaalinen gladiaattori ja kolmannen polven käsityöläinen työläis/näyttelijäperheestä. Ulla Kirsikan tie täysiveriseksi taiteilijaksi on poikkeuksellinen, vai mitä sanotte:

Varhaisnuoruuden intohimoinen kuvanteko väistyi asteittain itsenäistyvän ylioppilaan myötä ”järkevämmän” tekstiilialan viedessä muassaan. Synnytti futuristisia vaatemallistoja sekä useiden oman tiensä kulkijoiden kustomoituja avatareja, jotka jättivät jälkensä vuosituhannen vaihteen Helsinki-sentrisen teknokulttuurin kollektiiviseen muistiin, siinä missä banaaliempienkin kansanosien kehonkuviin muutamien muotilehtien sivuitse – tai jopa henkilökohtaisiin vaatehuoneisiin – kunnes ura Marimekon palveluksessa johti luovan mielen kohti yhä abstraktimpia käsi- ja taideteollisuuden toimijuuden muotoja. Mutta lopulta suurin – RAkkaus – ajoi kuin puun takaa viidentoista vuoden jälkeen taiteilijan koti-Suomeen; juurilleen omaehtoiseksi taiteilijaksi tutustuttuaan kaupallisen työnsä ohellla Berliiniin kokonaisvaltaiseen nykytaidekenttään.

Viimeistään tuo hetki määritti lineaarisuuden tabloidisesta siintävässä horisontissa Y-arvon sillä ultimaattisella käppyrällä, jota moni ’elämäksi’ kutsuu, jolloin ’taideteollisuus’-yhdyssanan ensimmäisen osan painotusarvoa alettiin laskea globalististen talouskasvuohjelmistojen kvartaalipäivityksissä loputtomasti lähestymään kohti nollan muotoista aukkoa…

Erinäisten asiantuntijamääräaikaisuuksien jälkeen muotikorporaatiossa Ulla Kirsikka löysi itsensä lopulta artepoveriaanisista puitteista edustamassa synnyinmaatansa eri mantereiden filmifestivaalien punaisilta matoilta ja ymmärsi, ettei kukaan tosiaan ole etenkään profeetta omalla maallaan – joka siis silloin oli Saksa.

Paluu ankarien käsien pehmeään kädenjälkeen excel-taulukoiden parista Nurmisen kohdalla synkronoitui paluuseen koivikon helmaan päijäthämäläisen pikkukaupungin rajaseudun utuun viimeistään koronapandemian kuolleeksi kuivattamasta urbaanista viidakosta, joka näin niin kuin metsästäjäkeräilijänäkökulmasta tunnettiin kerran – jos toisenkin – hengenravinnon kokkisodan övereimpänä raaka-ainevarastona.

Modernistisen taidekäsityksen kääntyminen ”orientalistiseen" liittynee maagisrealistisesti Pohjoisnavan jatkuvaan valumiseen kohti Baikal-järveä: sanat ’dekonstruktio’, ’postapokalyptinen alkemia’, ’traditio’ ja ’etnofuturismi’ yhtyvät joutilaisuudesta (jota joku voisi kutsua vapaudeksi) kumpuavaan käsillä olevan – ja vain sen – käsittelemisen käsittämiseen. Koska kirjoitan bändikaverini näyttelystä (Ulla Kirsikka on myös laulaja), kysynkin oletteko kuulleet vitsiä humppa- ja jazz-rumpalin kohtaamisesta baaritiskillä: Jazzari siis kysyi ensin, että: ”Kässääksä, kässääksä, kässääksä, kässääksä?”, johon humpparumpali vastasi: ”Enkässää, enkässää, enkässää, enkässää”. :^D

Saanen iloita puolestanne: käsittämättömän upea Ulla Kirsikka Nurmisen ensimmäinen yksityistaidenäyttely tulkitsee etenkin hänen lapsuudessaan taltioitujen unimerkintöjen viatonta sielunmaisemaa elämänkoulun priimusmaisterin vankalla materiaali-, muoto- ja väritajunnalla ja lihaskoordinaatiolla uhmaten kaikkea vanhaa, rumaa ja sovinnaista! Eli VAROITAN: EI värisokeille! Kuvat sisältävät värishokkeja, ja saattavat sisältää rippeitä kvanttimekaanisista kundaliniväristyksistä, ynnä leikkaamattoman kissanpennun feromoneista. Piste.

-Jarkko Olavi Räsänen

Ullan kotisivu: http://huisujake.com/u/

Kuvassa oleva teos:

Ulla Kirsikka Nurminen: "Unikoiran koti", ryijy villalangasta, 115 x 84 cm, 2026