Aukioloajat:
Arkisin 13-18 La&Su 11-18
Tarpaulin eli kevytpeite, pressu. Sen turviin varastoin, säilytän ja säästän. Kietoudun sen likaiseen ja rapistuvaan, repeilevään ja muoviseen olemukseen. Kotelossani minusta tulee ihminen. Yön tullen ryömin hiljaa säilömisen ja rapistumisen risteykseen ja istun siinä seuraavaan päivään asti.
Käsittämätön tavarapaljoutemme on sullottuna kaupunkeihin ja varastotiloihin, ja samalla tallennamme kiihtyvällä vimmalla muistojamme valokuvien ja videoiden muodossa kovalevyille ja pilvipalveluihin. Kun työskentelen, mietin mikä on maalaamisen rooli tämän pysyvyyden toiveen ja menettämisen pelon välillä.
Olen Rasmus Förster (s. 1994), suomalaissaksalainen Helsingissä/Muuramessa työskentelevä kuvataiteilija (TaM, Aalto-yliopisto, 2021). Viime vuosina keskeisimpänä välineenäni on toiminut maalaaminen. Maalausten taustalla vaikuttavat lukemattomat piirustukset, polaroid- ja filmivalokuvat, sekä digipiirustusten ja -kollaasien rakentaminen. Työskentelyyni sisältyy jatkuva haparointi epävarman tulevaisuuden äärellä: miten luovia urbaaneissa ympäristöissä pahenevan ekokriisin aikakautena? Nykyhetki vaatii ihmisyyden uudelleen arviointia, ja yritän taiteellisen työskentelyni kautta yhdistää tämän muutoseetoksen mystiikan yksinkertaisiin huomioihin siitä, millaisia olentoja olemme ja mihin toimillamme pyrimme.