5.-15.2. Sölvi Steinn Þórhallsson: A (small) notation on Landscape

A (small) notation on Landscape avautuu Asbestos Art Spacessa 5. helmikuuta 2026. Näyttelyssä Sölvi Steinn Þórhallsson esittelee uusia teoksia, joita yhdistää liikkeen ja materian muuntumisen käsittely tavalla tai toisella – teokset muovaavat itseään tai ympäristöään ja käynnistävät muutoksen maisemassa.

Avajaiset: 5. helmikuuta klo 17.00–20.00

Aukioloajat: ke–su klo 12.00–18.00

Tervetuloa!

Sölvi Steinn Þórhallsson (s. 1996, Reykjavík) on islantilainen taiteilija, joka asuu ja työskentelee Helsingissä, missä hän suorittaa parhaillaan maisteriopintojaan Kuvataideakatemiassa. Hän on pitänyt yksityis- ja yhteisnäyttelyitä useissa gallerioissa ja projektitiloissa sekä osallistunut ryhmänäyttelyihin Islannissa ja ulkomailla. Lisäksi Sölvi on ollut taiteilijavetoisen Kling & Bang -tilan jäsen Reykjavíkissa lokakuusta 2020 lähtien sekä Sequences-taidefestivaalin hallituksen jäsen vuodesta 2025.

Teoksissaan Sölvi tarkastelee asioiden ja hetkien ihmeellisyyttä ja ammentaa inspiraatiota niiden voimista, jännitteistä ja syistä. Eräänlainen kunnianosoitus niille hetkille, jotka vangitsevat, yllättävät ja herättävät iloa ja surua. 

Kevään alussa nurmikolle asetetaan puulaatikko, joka on ontto alapuoleltaan.

Kevään lopussa laatikko poistetaan, ja sen alta paljastuu neliömetrin alue korkeaa, vaaleanvihreää ruohoa, jota ympäröi lyhyemmän ja tummemman ruohon massa.

Seuraavat tekstit ovat Kaja Havenin ja Teemu Ruissalon kirjoittamia vastineita yllä olevaan tekstiin.

Pienellä näytölläni on paljon ruohoa, laatikoita ja tekstin neliömetrejä. Jouduin lukemaan ensimmäisen lauseen kahdesti saadakseni otteen tästä tärkeästä, täsmällisestä sijoittelusta: ruoho, pelto, ontto ja puinen laatikko. Laatikon alapuolinen ontto tila on kummallisen outo; se tekee laatikosta – ja lauseesta – varsin monimutkaisen, sekä visuaalisesti että henkisesti. Ehkä myös tuulisen, mikä selittää hämmentynyttä mieltä, joka tekee avoimuudesta sopivan kuvitelluille tapahtumille, kuten ehkä tulen sytyttämiselle sen alle tai hyvin litteän jäniksen pyydystämiselle. Voin täysin kuvitella grillaavani tämän tekstilaatikon tai oikean laatikon päällä tai sytyttäväni koko tekstikappaleen tuleen, mutta sitten, surullisesti – tai ei lainkaan surullisesti – kevään lopussa, mikä voi tarkoittaa kirjaimellista kevättä tai romanttisempaa, nostalgista mielikuvaa jonkin päättymisestä (when something is «over»), laatikko, tuli, kevät x, sanat tai ajatus tai lukeminen paljastavat yhtäkkiä, että siellä on neliömetri korkeaa - niin, vaaleanvihreää ruohoa. Se ehkä tarkoittaa, että ruoho on kasvanut paljon kevään x aikana ja on nyt vaaleanvihreää – mikä voisi tarkoittaa uutta, pyrkivää – tai että se on kasvanut koko ajan esimerkiksi laatikon varjossa ja muuttunut kalpeaksi. Laatikko tai ruoho, tai molemmat – en ole varma – on ympäröity lyhyemmän ja tummemman ruohon massalla, mikä tarkoittaa tai voisi viitata siihen, että ruoho on kasvanut nopeammin laatikon ympärillä kuin lyhyempi ruoho, mutta lyhyempi ruoho on muuttunut massiivisemmaksi ja tummemmaksi, mahdollisesti y-tekijöiden, kuten hoidon, lannoituksen, leikkaamisen, käytön – esimerkiksi mielen, joka kulkee sen yli lukiessaan sitä uudelleen muutaman kerran – ja sateen vuoksi. Ei tulta lyhyessä ruohossa, mikä tekee käänteisellä logiikalla oudoksi sen, että palanut ruoho on pitkää ja korkeaa, mutta ehkä kaikki tuli on ollut lyhyellä kentällä eikä mitään ontossa tilassa. Googlasin sanan ”laatikko” tiedostamattani.

–

Heurististen motiivien objekti, joka vaatii käyttöä kaikilta puoliltaan käytännöllisistä ja logistisista syistä. Esimerkiksi käsissä pidettävä pyyhekumi, jota käytetään järjestelmällisesti eri puolilta hyvän otteen ja tasaisen kulumisen säilyttämiseksi. Terävä esine on kiinnitetty henkilön vasemmalle puolelle. Terävän esineen alapuolella on juuttisäkki, joka on avoin ja kiinnitetty henkilön jalan sivulle. Tämä henkilö kävelee rappausseinän vierellä siten, että esine raapii pölyä ja murusia, jotka putoavat juuttisäkkiin. Julkisessa tilassa pöytä jätetään siivoamatta sotkuisen aterian jälkeen. Havainnoija seisoo pöydän lähellä laskeakseen ajan, joka kuluu ennen kuin joku ”ottaa ohjat” ja siivoaa pöydän altruistisesti. Luonnollisesti pöydän käyttöä ei kielletä, vaikka se on sotkuinen. Kirjan suojakannen identtinen kopio maalataan ja kiinnitetään puupalikkaan. Tämä vastavalmistettu esine asetetaan kirjaston saman kirjan kappaleen viereen. Avajaisvieraille tarjotaan sekoitus vahvaa kahvia, kuumaa vettä ja useita kamomillateepusseja. Lähikuva-video tai -kuva tuotetaan siten, että etualalla on esteenä tupakoiva henkilö. Poltettava aine tai tuote jää etualan taakse, luoden uudelleenluomisen mysteerin.